Moni kaupunkilainen haaveilee omasta puutarhasta tai siirtolapuutarhapalstasta, jotta voisi tuottaa omiin tarpeisiin syötävää, kuten raparperia, yrttejä, salaatteja, juureksia, omenia ja erilaisia marjoja. Paikat ovat kuitenkin vähissä varsinkin pääkaupunkiseudulla, ja siksi tästä ihanteesta voi tulla kallis harrastus. Mahdollisuutena on hankkia oma soma kesäpaikka kauempaa keskustasta tai tehdä kuten monet pääkaupunkiseudulla asuvat: vuokrata tai ostaa itselleen kesämaja Helsingin ytimestä.
Kesämaja – mikä ja kenelle?
Eritoten pääkaupunkiseudulla asuvat tiedostavat, mistä on kyse, kun puhutaan kesämajasta, mutta muille kesämaja voi käsitteenä olla vieras. Helsinkiläinen kesämajakulttuuri on kansainvälisellä tasolla huomioituna ainutkertainen konsepti, vertaansa vailla. Muualla Suomessa kesämajat tunnetaan paremmin muun muassa siirtolapuutarhamökkeinä, joiden pienet puutarha-alueet ovat viimeisen päälle laitettuja ja hyvin pidettyjä.
Jo 1920–30-luvuilla helsinkiläisenä ilmiönä alkunsa saaneet kesämajat ovat leikkimökin kokoisia vapaa-ajan asuntoja, jotka sijaitsevat Helsingissä metsäisillä merenrannoilla ja saarilla.
Pääkaupunkiseudulla sijaitsee tällä hetkellä noin 1600 pienikokoista kesämajaa. Helsingin kaupunki ohjaa tarkkaan kesämajan omistajia muun muassa rajoittamalla rakennusoikeutta ja puutarhan pitoa. Kesämajan ympärille ei saa rakentaa aitaa, eikä tontilla saa viljellä mitään. Tämä on täysin päinvastaista verrattuna siirtolapuutarhamökkien pitoon. Kesämajan ympäristö onkin pidettävä aina luonnontilassa.
Kesämajaperinteen historia lyhyesti
Helsingin ytimessä sijaitsevat kesämajat ovat kansainvälisesti tunnettuja, ainutlaatuisia kesäpaikkoja. Kesämajaperinne juontaa juurensa 1900-luvun alkupuolelle, jolloin yritysten edustajat ja yhteisöt halusivat tarjota työntekijöille virkistymismahdollisuuksia luonnon helmassa. Tuohon aikaan töitä tehtiin kuitenkin kuutena päivänä viikossa, joten lauantait olivat normaaleja työpäiviä kaikille. Ainoastaan sunnuntait olivat pyhitettyjä lepopäiviksi.
Alkuvuosina 20–30-luvuilla kesänviettäjät majoittuivat teltoissa tai kuitulevyistä rakennetuissa majoissa. Majat piti kuitenkin purkaa syksyllä. Vasta vuonna 1941 sai alkaa rakentaa pysyviä asutuksia. Vuonna 1946 arkkitehti Hilding Ekelund piirsi 12 neliömetrin kokoisen, laudoista tehtävän mökin, josta muodostui nopeasti kesämajatarkoitukseen soveltuva prototyyppi.
Helsingissä on yhdeksän kesämaja-aluetta, joita hallinnoi yhteensä 16 yhdistystä. Kesämajoja sijaitsee eniten Lauttasaaressa, mutta tunnetuimmat alueet ovat Kivinokka ja Lammassaari. Myös Espoon puolella Varsasaaressa ja saarten edustalla sijaitsee kesämajoja. Kesämajat sijaitsevat kaikille avoimilla virkistysalueilla, joten alueilla on vapaa liikkuvuus kaikilla vierailijoilla, joskin mökkiläisten yksityisyyttä tulee kunnioittaa.
Perinteinen mökki vai kesämaja?
Mökkejä löytyy markkinoilta jokaiseen makuun, ja varustelutaso vaihtelee kesämajoissa yhtä paljon kuin niin sanotuissa normaaleissa vapaa-ajan asunnoissa. Esimerkiksi Särkiniemen ja Veijarivuoren kesämajat eivät kuulu sähköverkkoon, joten asukkaat käyttävät majoissaan aurinkopaneeleja ja etenkin ruokien säilytykseen maakellareita.
Asukkaat saavat remontoida kesämajojaan minimaalisesti, jotta niiden kunto säilyy odotetulla tavalla vuosikymmen toisensa jälkeen. Kokoa mökeillä saa olla maksimissaan 14 m². Mökin kupeeseen saa rakentaa varastotilaa maksimissaan neliön verran. Terassin rakentaminen on myös sallittua, mutta sen rakentamista koskevat erityisen tarkat määräykset. Omaa saunaa tai kellaria kesämajoihin ei saa rakentaa ja pihaa varten asukkaan käytettävissä on noin 7 m².
Kesämajan ostoon on liittynyt vuosikymmenten aikana paljon rajoituksia, mutta niitä on vähitellen purettu. Nykyään kesämajan ostajalta edellytetään helsinkiläisyyttä eli vakituista asuinpaikkaa Helsingissä. Vapaat kesämajat löytyvät listattuna paikallisilta yhdistyksiltä, joten niitä kannattaa kiinnostuneiden kysellä säännöllisesti.
Mökkitunnelmaa hieman painavammalle kukkarolle
Kesämaja on oiva ratkaisu esimerkiksi Helsingin ydinkeskustassa kerrostalossa asuvalle henkilölle tai perheelle, joka kaipaa välillä omaa rauhaa ja pois kaupungin hälinästä. Luonnolla on tunnetusti rauhoittava ja terapeuttinen vaikutus, ja koska kerrostalossa ei omaa pihaa ole, mahdollistaa kesämaja luonnon helmaan heittäytymisen vaivattomasti. Kesämaja on loistava vaihtoehto ja vastapaino keskusta-asumiselle.
Kesämajaan ei varsinaisesti kuulu omaa piha-aluetta, mutta ihmiset osaavat kunnioittaa kesämaja-alueella asuvien yksityisyyttä. Kesämajan ympäristöä ei saa rajata aitaamalla sitä, istuttamalla erilaisia istutuksia tai pensasaitaa tai asentamalla pihakiveyksiä. Tavoitteena on metsäinen ja luonnonmukainen kesämaja-alue.
Vieraskasveja ei saa myöskään istuttaa pihaan ja jos niitä havaitsee kasvamassa kesämajan ympäristössä, on mökkiläisen velvollisuus ilmoittaa vieraslajihavainnostaan viranomaisille ja tuhota vieraskasvit ohjeistuksen mukaan. Tällaisia vieraskasveja ovat muun muassa jättipalsamit.
Miten kesämajan voi ostaa itselleen?
Kun kaupasta on sovittu myyjän ja ostajan kesken, tulee ostajan ottaa yhteyttä isännöitsijätoimistoon ja sopia kaupantekoaika. Isännöitsijä tekee kesämajan kauppakirjat ja kauppahinta on maksettava kokonaisuudessaan viimeistään kaupantekotilaisuudessa. Kaupasta tulee maksaa verottajan sivuilla ilmoitettu varainsiirtovero. Varainsiirtoveron suuruus kannattaa tarkistaa suoraan verottajalta, jotta kaupanteon hetkellä ei tule yllätyksiä.
Kaupantekotilaisuudessa kesämajan ostajan on todistettava helsinkiläisyytensä.
- Todistuksen saa tulostettua helposti osoitteessa dvv.fi, omista tiedoista.
- Palveluun pääsee kirjautumaan vahvalla tunnistautumisella omilla kotimaisilla pankkitunnuksilla.
- Todistuksesta tulee käydä ilmi, että ostajan vakituinen asuinosoite on Helsingissä.
- Jos ostaja ei ole vielä kyseisen kesämajaseudun yhdistyksen jäsen, liittyminen suoritetaan kaupanteon yhteydessä.
Kesämajan myyjän tulee ilmoittaa isännöitsijälle hyvissä ajoin, jos tällä on ollut viljelypalsta tai venepoletti käytössään. Ne eivät siirry automaattisesti kesämajan ostajalle, eikä mökkiläinen tule omistamaan kesämajan ympäröivää tonttia. Kesämajan omistajan tulee pitää mökistään hyvää huolta poistamalla sammaleet katolta, pitämällä maalipinnat siisteinä ja ylläpitämällä kesämajan imagoa. On myös muistettava, että kesämajaa ei saa edelleen vuokrata.
Kilpailuta ulkopuolinen rahoitus ja säästä
Alkoiko kesämajan omistaminen kiinnostaa, mutta kukkaro ammottaa tyhjyyttään? Mökkilainan hakeminen on helppoa nykyään esimerkiksi kilpailuttamalla lainat lainavertailusivustolla. Sinun ei tarvitse kuin täyttää lainahakemus, ja saat päätöksen lainasta muutamassa minuutissa jopa kymmeniltä eri rahoituslaitoksilta samalla kertaa. Hakemuksen tekeminen ei sido sinua vielä mihinkään.
Kun tarvitsee ulkopuolista rahoitusta, tarvittavan lainasumman kilpailuttaminen on nopeaa, turvallista ja täysin maksutonta. Voit vertailla laintarjoukset helposti ja valita edullisimman lainan mökin tai vapaa-ajan asunnon hankintaan ja kunnostamiseen.
Rahoituslaitokset myöntävät vakuudettomia lainoja monin paikoin korkeintaan 60 000 euron suuruiseen lainaan. Jos on ostamassa kalliimpaa mökkiä, voi vakuudetonta lainaa hyödyntää käsirahana tai omarahoitusosuutena.
